Tällä hetkellä toteutuslistalla on yksi isoimmista projekteistani, Time of a Dog. Olen hakenut, ja saanut, sen työstämiseen jopa apurahan. En olisi koskaan voinut uskoa saavani jollekin omalle projektilleni apurahaa, se tuntuu todella isolta saavutukselta, että koirakuvillakin on väliä!
Projektissa vaikeinta on minulle suunnitelman luominen ja siinä pysyminen, koska olen aika vakavalla tasolla rönsyilijä. Tiedättehän, kun alat pesemään ikkunoita ja lopulta löydät itsesi uimahallista harjoittelemasta hengityksen pidättämistä...
Time of a dog -idea lähti elämään viime syksynä. Olen aina ollut tosi kiinnostunut historiasta ja jos saisin aikakoneen, matkustaisin varmasti tulevaisuuden sijasta menneisyyteen. Aikakaudella ei ole ihan kauheasti merkitystä, kaikki mennyt 90-luvusta aina kivikauteen saakka saa mun kiinnostukseni heräämään. Erityisesti kuitenkin aika, jolta löytyy valokuvia, on kiinnostavaa. Valokuvat menneisyydestä tekevät siitä hiukan todellisemman tuntuista.
Olen tutkiskellut jonkin verran vanhoja valokuvia, missä esiintyy koiria. Ja koiria valokuvissa on yllättävän paljon. Se ei kylläkään tullut yllätyksenä, onhan koirat olleet ihmisten parissa jo kymmeniätuhansia vuosia. Kuitenkin se, miten paljon koirien kuviin onkin panostettu jo 1800 ja 900-lukujen vaihteessa, herätti mielenkiintoa. Aloin etsimään tietoa eri kulttuureista ja koirien asemasta niissä.
Mä rakastan hyviä tarinoita ja hyviä tarinankertojia. Mulle hyvä tarina on tarkkaa faktatietoa tärkeämpää. Hyvä tarina saa mielikuvituksen laukkaamaan ja päähän alkaa tulvimaan kuvia tarinan kulusta. Siksi mun valokuvat Time of a dog - sarjassa ei tule olemaan mitenkään täydellisiä esityksiä historian tai erilaisten kultuurien tapahtumista. Niistä löytyy varmasti (ja vahingossa) nykyaikaisia elementtejä, vääriä asusteita väärällä aikakaudella ja niin edelleen. Mulle kaunis kuva on tässäkin tapauksessa tärkeämpi kuin täydellinen todenperäisyys. En välttämättä jaksa etsiä tietoa siitä, oliko arktisen alueen ihmisillä 1800-luvulla jousipyssyjä käytössään, kulttuurit saattavat sekoittua toisiinsa ja koirarotu saattaa olla jalostettu vasta sata vuotta myöhemmin, mutta taiteessa se on sallittua!
Kun mulla on joku projekti päällä ja idea keksittynä, saatan käyttää tunteja sen miettimiseen,
referenssikuvien etsimiseen ja muutenkin aiheen ympärillä pyörimiseen. Olen viettänyt todella paljon aikaa esimerkiksi wikipediassa lukien koira-aiheisista historian tapahtumista. Ja koska aiheeni on usein todella spesifejä, saattaa aikaa vierähtää tiedon etsimisessä.
Ideat saavat useimmiten alkunsa jostain kauniista luontokohteesta tai vain väriyhdistelmästä, mikä johdattelee keksimään miten saisin koiran sommiteltua mukaan niihin väreihin. Suunnittelen ja mallailen erilaisia yhteensopivia värejä, jossa käytän työkaluna pinterestiä, instagramia ja näissä alla olevissa esimerkkikuvissa näkyvää paletton -nettisivua.
Otan paljon kuvakaappauksia ihan kaikesta, mikä näyttää kivalta. Valokuvaan ja videoin esimerkiksi upean näköistä taivasta ja muita luontokohteita. Useimmiten kaikki projektini ovat lopulta kuitenkin vain iso kasa ajatuksia päässä ja kuvia sikin sokin eri kansioissa eri laitteilla.
Nykyään käytän projektien luomiseen myös kynää ja paperia (tai photoshopia ja wordiä) Kirjoitan ja piirrän asioita ylös. En todellakaan osaa piirtää, mutta huonokin hahmotelma auttaa mua ymmärtämään mitä lopulta olisi tulossa. Luonnosteluissa saattaa usein selvitä, että joku päässä ollut ajatus ei välttämättä olekaan mahdollista toteuttaa tai se ei näytä yhtä hyvältä, kuin miltä kuulostaa. Kuvaustilanteeseen on helpompi mennä, kun erilaisia kuvakulmia ja asentoja on miettinyt etukäteen. Kaikkein optimaalisin tilanne on, kun olen suunnitellut kuvan ruudun kokonaan etukäteen oikealta vasemmalle ja ylhäältä alas asti. Tämä on varmaan joillekin tekijöille (erityisesti isojen produktioiden) ihan tuttua, siis suunnittelu, luonnostelu ja toteutus niissä pysyen, mutta mulle impulsiivisena improvisoijana ja yksin rönsyilijänä -ei todellakaan!
Monesti käy myös niin, että kun keksin uuden projektin, kuten jo sanottua, käytän tosi paljon aikaa sen suunnitteluun heti. Kuitenkin parin päivän päästä idea jää taka-alalle, mutta palaa toteutettavien projektien listalle vaikka vuoden päästä. Näin kävi esimerkiksi mustaa mustalla projektin kanssa. Alkuun kuvasin yhden koiran, ja homma jäi siihen. Nyt olen tähän teemaan kuvannut jo yli 100 koiraa. Tässä muutamia kuvia matkan varrelta.
Yksi iso haasteeni valokuvausprojektien eteenpäin ja loppuun saattamisessa on oma kehitykseni. Kuulostaa hassulta, mutta kun olen vuosi tai vuosia sitten kuvannut ensimmäisiä kuvia johonkin projektiini, olen varma että tässä hetkessä osaisin tehdä kuvan paljon paremmin ja viimeistellymmin. On vaikea hyväksyä vanhoja kuvia keskeneräisiin sarjoihin ja vielä saada sarja näyttämään eheältä kokonaisuudelta, kun taitojen parantuessa lopputuloskin hiema muuttuu. Näin kuvien pyörittämisestä tulee loputon suo ja projekti ei ole koskaan valmis.
Kuitenkin olen oppinut sarjoja tehdessäni tosi paljon. Usein oma valokuvaaminen kun on sellaista hetkessä säntäilyä, projektien luominen on tuonut kestävyyttä ja tasaisuutta kuvaamiseen. Osaan luoda saman uudelleen ja asiat ei tapahdu enää vahingossa!