Vuosi oli hyvä ja aivan uudenlainen. Innostava ja aktiivinen, mutta päällimmäisenä vuodesta jää silti mieleen Olgan luustosairauden hoito ja lopulta kuolema.
Vuosi alkoi aika vauhdikkaasti, kun vaihdoin sijaintini Pirkanmaalta Uudellemaalle. Tykkään tehdä uusia juttuja ja vaihtaa maisemaa, siksi muutto oli ihan mieluinen. Vaikka en kyllä koskaan ole voinut kuvitella asuvani Hyvinkäällä. Niin siinä sitten vain kävi! Nyt olen reilun vuoden kolunnut uusia maastoja, selannut melkoisen määrän erilaisia karttoja. Ympäristöön tutustumiseen menee kuitenkin oma aikansa, vielä en ole löytänyt niin hyviä kuvauspaikkoja, mitä Pirkanmaa mulle antoi.
Muutossa yksi parhaista asioista oli mun ihana uusi studiotila Tuusulassa, johon sain heti alkaa suunnitella kevään workshopin järjestämistä. Olen pitänyt ennenkin valokuvauksen työpajoja, ensimmäisen jo vuonna 2016, mutta tähän olin nostanut riman korkeutta reilusti. Ennen työpajaa järjestin vielä ensimmäisen webinaarin, sain sen onnistumisen myötä varmuutta koulutuspäiviin. Ensimmäinen työpaja oli mulle samaan aikan pelottavaa ja innostavaa. Olga oli mukana workshopissa esimerkkimallina. Tuntui upealta nähdä todiste siitä, että olen tosiaan kouluttanut siitä pikku pippurista täydellisen valokuvamallin.
Pidin vuoden aikana yhteensä neljä webinaaria ja kaksi koulutustilaisuutta koiravalokuvauksesta. Erityisen hienoa oli saada kutsu kouluttamaan valokuvausalan opiskelijoita.
Keväällä tein kuvausreissun Ahvenanmaalle ja heti sen jälkeen aloin järjestellä kauan odottamaani matkaa Skotlannin Edinburghiin. Tein aika kovasti töitä matkan eteen, jotta sain sen järjestymään rahallisesti ja että saisin matkalle myös kuvattavia koira-asiakkaita. Lopulta matkasta tuli hieno, tutustuin niin mukaviin ihmisiin ja sain taas yhden valokuvausunelman täytettyä. Unelmat pääsivät kyllä samalla reissulla uudelleen tuplaantumaan, kun näin Skotlannin omin silmin. Sinnehän on mentävä takaisin. Ja aijon mennä myös Ahvenanmaalle.
Kesällä vietin myös 30-vuotisjuhlat. Oli ihanaa kutsua kaikki ystävät koolle ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen. Kesä oli kaunis ja vietin erityisen paljon aikaa perheen ja ystävien kanssa. Olgan terveystilanne varjosti elämääni. Tiesin, että tämä kesä olisi viimeinen. Vietettiin monta pitkää hetkeä rannoilla istuskellen.
En halua kauheasti enempää kirjoittaa Olgan kuolemasta. Siitä kirjoittaminen tai edes puhuminen ei kerro surusta ja kivusta, mitä menetys mun elämälle teki. En pysty sitä sanoittamaan. Olga on mun pitkäaikaisin elämänkumppani, oltiin kasvettu yhdessä aika pitkä matka. Tiedän, että moni teistä tietää mistä puhun.
Keväällä olin aloittanut ratsastuksen ja syksyn tullen, kun minusta tuli koiraton, kaikki aika meni kamera kädessä tai siellä hevosen selässä. Otin oikeastaan ihan kaiken irti töistä ja kuvaamisesta, mutta annoin aikaa myös uusille hevosystäville. Tänä vuonna olen ylittänyt itseni hevosten kanssa, ratsastus on tuonut mulle valtavasti itsevarmuutta. Olen tutustunut lempeään eestihevosruunaan Arttuun, joka on opettanut mulle lännenratsastuksen salat. Meille muutti myös aika yllättäen, kohtalon sanelemana, kissanpentu Mario.
Onnistuin vuonna 2023 kasvattamaan yritystäni, tein tähän mennessä parhaan liikevaihtoni. Kun reilu 10 vuotta sitten aloitin valokuvaajan uraa, en olisi ikinä uskonut osaavani tehdä tälläisiä juttuja. Kaikki jotka on mulle antaneet mahdollisuuden kuvata heidän lemmikkejään vuosien varrella, on iso osa tätä tarinaa. Omat valokuvausprojektit jäi kyllä vähän etäälle tänä vuonna, mutta tää olikin kehitysen vuosi muilla osa-alueilla. Tänä vuonna koulutettiin ja erityisesti näen olevani vahvempi yrittäjänä. Taas vähän varmempana siitä mitä teen, aloitetaan uusi vuosi 2024.
Σχόλια