Tein vihdoin päätöksen pitkien harkintojen jälkeen. Lähden takaisin Englantiin, Olga ja kamerat tulee mukaan totta kai.
Tuntuu vähän hullulta, kun aika on tämä. On brexit ja on korona. Valokuvaajista on ylitarjontaa ja työttömyys vain kasvaa. Kuulinpa jotain, että Englannin valtiolta ei kansalaisille enää tukia heru, koska kassa on tyhjä. Mutta silti tuntuu siltä, että NYT.
Mun suunnitelma on jatkaa koiravalokuvaamista, aivan kuten täälläkin. Tiedän, että kun kerran haluan kansainvälisille markkinoille on mun oltava kansainvälinen. Tunnen, että sielä on mulle paikka.
Olen punninnut montaa eri reittiä kansaivälistymiseen ja ylipäätään työni jatkamiseen. Mulla on asiat tosi kivasti täällä Suomessa. Mun on helppoa olla ja elää täällä, kun saan valokuvata työkseni. Mä en kuitenkaan ole sellainen tyyppi, jolle "kaikki on kivasti" riittää. Valokuvaus on vienyt mua jo niin moniin erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin, ja haluan antaa sen tehdä sitä myös jatkossa.
Ilman Suomeen paluuta loppuvuonna 2014, en usko että mun valokuvausura olisi tässä pisteessä missä se on nyt. Suomi on antanut mulle niin niin paljon! Olen toki tehnyt ihan hirveästi töitä, ollut vaikeissa tilanteissa rahallisesti ja uhrannut aika paljon asioita valokuvaamisen vuoksi. Nytkään en tiedä millaiseen tilanteeseen (erityisesti juuri rahallisesti) joudun, mutta otan riskin!
Oon miettinyt nyt aika paljon, että miksi valokuvaan.
Luulen että kuvaan, jotta voin kuvata lisää. Kaikki mun tekemiset johtuu valokuvaamisesta tai johtaa valokuvaamiseen. Matkustaminen, lomat, harrastukset, ihan kaiken suunnittelen valokuvaus edellä. Taidan olla vähän sellainen ihminen, että tykkään tutustua asioihin kameran takaa omassa rauhassa. Koen myös, että asioiden valokuvaaminen on mulle mielekkäämpää kuin itse tekeminen. Outoa?
Tosi hyvänä esimerkkinä ratsastus- ja koiraurheiluharrastukset. Mun mielenkiinto ei oikein riitä harjoittelemaan niitä pitkäjänteisesti, mutta voisin valokuvata näitä asioita ihan päivittäin.
Hetki sitten suoritin metsästäjätutkinnon, sillä haluan päästä kokemaan kameran kautta metsästyshetkiä. Aikaa tulee kulumaan paljon, ennen kuin osaan ampua aseella kameran sijaan.
Miksi juuri englanti?
Mä muutin valmistumiseni jälkeen Engantiin, koska mulla oli haaveena joskus olla valokuvataitelija ja asua New yorkissa. Ajattelin, että Lontoo on hyvä välipysäkki. Asuin Lontoossa, ja tajusin ettei noin suuri kaupunki ole ollenkaan mun juttuni. Viihdyn maalla, maanläheisten asioiden ympärillä. Sitten muutettiin Kelvedoniin, pieneen maalaiskylään.
Tykästyin Englannin luontoon, siellä on todella kauniita rakennuksia ja paikka insipiroi mua valokuvaamaan.
Englanti on kiva koiramaa, koirat ovat kulttuurissa perheenjäseniä (kuten Suomessakin) ja sielä harrastetaan koirien kanssa. Lisäksi mua ei haittaisi päästä uudelleen kiinni hevosten valokuvaamiseen.
Tosiaan, mulla ei ole mitään tietoa vielä siitä kauanko saan sielä saarella lopulta olla ja elää. Eikä oikein mistään löydy siihen vastausta. Brexitin vaikutuksia ei vielä tiedä kukaan. Aika siis näyttää!
Tiedän jo että tulen viimeistään ensi syksynä muutaman kuukauden työkeikalle, ja sitten taas, en tiedä.
Aijon pitää tätä blogia edelleen suomeksi, muut somet vaihtuu englanninkielelle. Se vähän jännittää, koska en ole kieliopillisesti kovin lahjakas englannissa.
Lopputuloksena on nyt kuitenkin se, että lähden rakentamaan valokuvausuraani Englantiin. Muutto on marraskuussa. Jännittää ihan sairaasti, mutta vähintään yhtä paljon oon tosi innoissani!
Wish me luck!
