Tässä kun pikkuhiljaa pakkailen tavaroitani Englantiin lähtöä varten - joka on muuten tässä maailman tilassa jo ihan super epävarma asia. Ainakin se lykkääntyy, kerron siitä vähän myöhemmin, kun en itsekään vielä tiedä miten tässä nyt käy - on ihana palata viime kesään. Jaan tässä kesän muistoja kuvina ja tekstinä.
Kesä oli minusta ihan super lyhyt, siis se meni niin nopeasti, että jos mulla ei olisi näitä kaikkia ihania kuvia muistona, epäilisin että onko tämä vaan yksi pitkä syksy tämä elämä. Noh, ei sentään, mutta nopeasti se meni. Kesällä kun ei ollut hirveästi ennalta sovittuja menoja, se oli mukavan rauhallinen.
Mulla oli ihan mahtava kesä. kun sain tehdä pari kivaa reissua pohjois-pohjanmaalle, yhden ahvenanmaalle ja vietin aikaa metsässä oikeastaan päivittäin. Kävin kotiseuturetkillä kuvauspaikkoja etsimässä. Kahlasin vaatteet päällä useamman kerran järvessä kameran kanssa ja läiskin hyttysiä toisella kädellä kun toisella pitelin kameraa. Kesällä kuvaaminen on mukavaa esimerkiksi siksi, että maassa maatessaan saa yleensä tuoksutella tuoretta nurmikkoa, eikä vaatteet kastu ensimmäisten kuvien aikana läpimäriksi.
Kotiseuturetkellä kävin muun muassa Oriveden kotiseutumuseossa kuvaamassa yhtenä kesäiltana useamman koiran. Kotiseutumuseot on tosi hyviä paikkoja kuvata ihan kaikkea, mutta pitää aina vain varmistaa, että siihen on lupa. Tuo kesäilta oli täydellinen valon kannalta, ja tapasin muun muassa tämän ihanan saksanpaimenkoira rouva Zaran,
Pidin kokkolan Harrinniemessä kuvauspäivän ja kävin Olgan kanssa kesälomalla Kalajoen hiekkarannoilla. Kalajoenmatkalla tapasin ja valokuvasin ihanan ranskispentueen. Vaikka olen lomalla, kamera on silti mukana, ja olen aina valmis valokuvaamaan,
Harrinniemen kuvauspäivä oli ihan todella onnistunut, kuvauspäivä oli varattu täyteen, mistä olen näinä erikoisina aikoina erityisen kiitollinen. Tapasin aivan ihania koiria ja heidän omistajiaan, paikka oli muutenkin niin upea, että kuvaan sielä varmasti vielä tulevaisuudessa.
Samalla reissulla sain tutustua Kokkolan kesäkulttuuriin, näin hienoja keikkoja ravintola Sahassa! Suosittelen ottamaan ensikesänä kohteeksi Kokkolan ja käymään ainakin näissä mun mainitsemissa paikoissa.
Kuvauksia ei kesällä ollut ihan tosi paljon, niin kuin kuvaajilla ehkä yleensä on. Koirakuvauksen kulta-aika on ehdottomasti kaikkina muina vuodenaikoina. Luulen, että koiraihmiset ovat kesällä niin tiivisti näyttelykehien ja treenikenttien laidalla, että kannattaa pyrkiä sinne jos haluaa koiria kameran eteen kesäaikaan. Tykkään kyllä muutenkin kuvata koiria ensisijaisesti viileämmässä säässä, kun kieli ei roiku kilometrin päässä ja koirilla (ja kuvaajalla) ei ole tukala olo kuumuudesta. Esimerkiksi meren ranta kuvauspaikkana kesällä on ihan täydellinen.
Pääsin kuvaamaan myös yhdet näyttelyt loppukesästä!
Kuvasin tänä kesänä ennätyspaljon omaksi iloksi, ehkä juuri siksi kun kuvauksia ei itsessään ollut niin paljon. Valokuvaus on työn lisäksi mulle myös rakas harrastus, joten jos ei ole työtä, jää aikaa harrastuksille! Olen intoutunut kuvaamaan uudenlaisia projekteja ja kokeilemaan uusia tapoja valaista kuviani. On ollut tosi ihanaa, että on ollut aikaa myös omille jutuille, sillä se kehittää mun ammatillista osaamista varmasti kaikista eniten. Kun tekee itselleen, voi kokeilla asioita mistä en ole ihan varma vielä, toimiiko ne. Voi kokeilla ja epäonnistua. Näissä kuvauksissa on aina iso kiittäminen malleja - ja erityisesti heidän koiriaan - jotka jaksavat innostua ja lähteä toteuttamaan mun uusia ideoita ja vain kokeilumielessä!
Tässä projektissa oli mukana Mia ja hänen saksanpaimenkoira tyttö Jera. Ollaan kuvattu hänen kanssa ennenkin armeija -aiheisia kuvia ja tykkään tosi paljon kuvata tälläisiä potretteja virkakoirista ja heidän omistajistaan. Suunnittelin kesälle poliisikoirien kuvausprojektia, mutta se meni aikataulujen vuoksi mönkään. Toivottavasti vielä pääsen toteuttamaan sitä.
Tässä kuvauksessa testailin salaman tuomista metsäkuviin. Olen yhä enemmän ja enemmän salamankäyttäjä, sillä se tekee kuvasta terävän ja nostaa haluamani yksityiskohdat esiin haluamallani tavalla.
Muutaman kerran herättiin ennen kolmea tai mentiin nukkumaan vasta auringon noustessa. Ajelin satoja kilometrejä pitkin suomen ihania teitä. Ajelussa harmittaa vain se, ettei ehdi katsella maisemia, jos on itse ratissa.
Erityisesti jäi mieleen, kun kollegani Leila pyysi minua lähtemään yöllä parin tunnin ajomatkan päähän Torronsuolle kuvaamaan Ylvaa auringonnousun aikaan. Tämä reissu oli itsessään niin kiva, ettei valokuvaus ehkä tuntunut tärkeimmältä asialta. Välillä on vain hienoa pysähtyä katsomaan, jättää kameran etsin välistä pois. Tai tietysti kuvasin, ja kuvasin paljon, mutta hetkittäin koirasusi suopursujen seassa aamuyöllä on vaan tosi vaikuttava näky ihan sellaisenaan.
Muita kivoja juttuja kesässä oli, kun tapasin kollegoitani, uskaltauduin pitämään instalivejä ensimmäisiä kertoja ja lähdinpä suorittamaan metsästäjä tutkintoakin, ja pääsin loppukokeesta läpi!
Kesä 2020 oli ainakin mulle tosi antoisa ja tästä maailman tilanteesta huolimatta ainakin mä sain siitä tosi paljon irti!
Comments