Mennyt vuosi on ollut mulle tosi erilainen, kuin aikaisemmat. Olen kuvannut todella paljon, mutta ennen kaikkea olen oppinut uuden yrityksemme myötä ihan hirveästi yrittäjyydestä. Vuoden 2021 sanat voisivat olla yrittäminen ja aurinko.
Alkuvuosi lähti käyntiin melkoisella ryminällä, kun pienestä ideanmurusesta kasvoi osakeyhtiö nimeltä Pirkanmaan Koirauimala. Ajatukset olivat silloin todella paljon uimalan tulevissa markkinointikuvissa ja -strategioissa. Löysin uuden asian, jossa koin olevani aika hyvä, nimittäin markkinoinnissa ja erityisesti niissä markkinointikuvissa! Heti alkuvuonna ostin myös uuden kameran, ensimmäisen peilittömäni, se toi myös jonkinlaista uutta innostusta kuvaamiseen.
Tammi- ja helmikuussa oli onneksi aivan tavallinen, ihanan luminen talvi, joten pääsin kuvaamaan paljon miljöökuvia. Pakkastakin taisi muutamina hetkinä olla niin kauheasti, että sormet sai kunnolla kyytiä, niin kuin asiaan kuuluu!
Tammikuussa pidettiin kuvauspäivä, jota muistelen edelleen lämmöllä. Pääsin kuvaamaan 11 leonbergiä elementissään, eli talvimaisemissa. Aikaisempina vuosina kaikki kuvauspäivät leojen kanssa on osunut rodulle aivan liian kuumille päiville. Tänä vuonna saatiin siis nautiskella oikeaoppisesta leonbergien kuvaussäästä!
Eskarikuvaukset jatkuivat myös heti alkuvuodesta. Niiden kuvaaminen on ollut mulle kyllä tosi rakas asia. Tai enpä tiedä ketään, kuka ehdottomasti ei haluaisi reilua kymmentä eri rotuista koiranpentua kuukausittain oman kameransa eteen. Tässä muutamia eskarilaisia vuoden varrelta.
Keväällä olin paljon työn touhussa uimalalla, joten kuvauksia oli huomattavasti vähemmän. Maaliskuusta toukokuuhun on mun mielestä surkeinta kuvausaikaa, joten se ei minua hirveästi harmittanut. Keväässä kauneinta on auringonlaskut!
Huhtikuussa oli kuitenkin pari tosi mieleenpainuvaa kuvausta. Toinen niistä oli saksanseisoja Rihlan, pohjanpystykorva Laran ja heidän omistajan Lotan kanssa tehty kuvausilta, josta yksi kuva päätyi lopulta Finnish photo awardsin finaaliin saakka! Kuvaus oli itsessään mulle tosi mieluinen ja koin onnistuneeni ja ylittäneeni itseni, joten kuvan menestys tuntui erityisen hyvälle.
Toinen ihana muisto on reissu Yyterin koirarannalle, jossa ensimmäisen kerran tapasin Camo bokserin. Päivä oli erikoinen sään puolesta, sillä ensin oli ihan mieletön tasainen sävymaailma, joka sopi Camolle täydellisesti. Iltaa kohti sää muuttui ja saatiin täydellisiä auringonlaskukuvia xolopoika Totin ja omistajan Sonjan kanssa. Päivän jälkeen olin syväjäässä, keväinen merenranta ei ole mikään lämmin kuvauspaikka.
Kesää kohti mentäessä aloin enemmän luottaa taitoihini myös auringonvalossa. Olin jo kevättalvella päässyt vastavalon makuun ja mitä enemmän valoa sai, sitä enemmän siitä innostuin. Olen ennen tätä vuotta aina toivonut pilvistä säätä, nyt se toive on heitetty roskiin ja pilvisyys tuntuu enemmänkin tylsältä. Matalassa ilta-auringossa on jotain taikaa!
Kesällä näitä matalia valoja metsästäessä joutuu vähän venyttämään sekä asiakkaiden että omaa nukkumaanmenoaikaa, kun kesäkuun paras valo on vasta kymmenen jälkeen illalla.
Heinäkuussa tein kaksi ihanaa reissua Suomessa. Ensin kävin Seinäjoella kuvaamassa monen labbiksen lisäksi muutaman muunkin rotuisen koiran, sen jälkeen pidemmällä reissulla Vaasan kautta aina Ouluun asti. Tästä reissusta jäi mieleen (ihanien mallien lisäksi) helle ja hyttyset. Edes Raippaluodossa meren rannalla ei meille herunut tuulenvirettä. Tuli istuttua monta hetkeä ilmastoidussa autossa joko ottamassa happea tai pakoilemassa pistoksia. Tutustuin myös moneen mahtavaan koiranomistajaan tällä roadtripillä, enkä malta odottaa seuraavia visiittejä!
Kesällä kuvasin myös pitkästä aikaa muutamat häät. Juhlat olivat tosi kauniita ja tunnelma niissä ihana, mutta näiden häiden jälkeen päätin jättäväni ne kokonaan työlistalta pois. Jatkossa minut saa siis kutsua vain vieraaksi häihin!
Kuun lopussa oli edelleen kuuma ja muutin Tampereelta Lempäälään. Löysin mulle ja Olgalle aivan mahtavan asunnon metsänreunasta. Miljöö ei ehkä ole kovin monelle niin inspiroiva, sillä asumme nyt hallien ympäröimänä teollisuusalueella, mutta meille se on oikeastaan täydellinen!
Syksyä kohti kuvauskiireet sen kun vain lisääntyy. Koulukuvauskausi alkoi ja sen lisäksi syksyt on mulle niin rakasta kuvausaikaa, että vapaa-ajan ongelmia ei juuri ole. Käytin koulukuvausten tuomat reissut hyväkseni ja kuvasin samalla koiria muun muassa vanhassa kotikaupungissani Tuusulassa! Asuin siellä kolme vuotta opiskellessani Pekka Halosen Akatemiassa ensimmäistä valokuvaustutkintoani. Syyskaudella sain ilokseni huomata, että olen saanut yhä enemmän metsästyskoiria kamerani eteen!
Ensi vuodeksi varasin itselleni syyskuulle aikaa niin, että pääsen vihdoin toteuttamaan haaveeni Lapin ruska-ajasta!
Talvi alkoi tänä vuonna kauhealla ryminällä, kun pakkaset alkoi heti joulukuun alusta. Marraskuussakin riitti inspiraatiota, eikä vähiten siksi, että oli pakkaskelejä. Toisaalta pidän ihan tosi paljon loppusyksyn niukasta värimaailmasta.
Vuonna 2021 tutustuin siis auringonvaloon, kuvasin muutamia heppoja pitkästä aikaa, kuvasin ensimmäistä kertaa kissoja miljöössä, saimme uuden perheenjäsenen, vanhempieni uuden koiran Possen ja otin isoja harppauksia yrittäjyydessä. Kaiken keskellä olen yrittänyt jatkaa opintojani Valokuvaajamestariksi. Lomapäivät ovat varmasti laskettavissa ihan kahden käden sormilla, varpaita ei tarvitse ottaa edes mukaan. Nyt olen päättänyt pistää muutamiksi päiviksi aivot narikkaan, somen pois päältä ja huokaista. Ensi vuosi tulee olemaan taas ihan uusia juttuja täynnä!
Olen tosi kiitollinen ihmisille, jotka ovat olleet tavalla tai toisella mukana mun vuodessa. Olen tosi onnekas, eikä korona ole vaikeuttanut mun elämääni isommin. Valokuvaus on mun elämäntehtävä ja se ei multa onnistuisi koskaan yksin! Oon saanut kaikkien teidän ansioista toteuttaa itseäni niin monella eri tavalla, kiitos!
