• IDA

Koiravalokuvaajan kohtaamisia - Praha!

Asuin vuosina 2012-2014 Englannissa. Suomeen paluun jälkeen mulla on ollu vahva intuitio siitä, että haluan jatkaa koirien kuvaamista kansainvälisesti. Vähintään kerran vuodessa oon tehnyt kuvausreissun ulkomaille. Viimeisin iso reissu oli Tsekkeihin ja Saksaan. Tässä postauksessa kerron Prahan koiravalokuvausreissusta.


Yuki - labbiksen ja amstaffin risteytys.

Kävin Prahassa syksyn aikana kaksi kertaa. Lokakuussa ja joulukuussa.

Ensimmäisellä kerralla tutustuin Yukin ja Bellan omistajiin ja päätin sitten tehdä toisen, hiukan pidemmän reissun. Viimeisellä reissulla kävin siis myös Saksan puolella, mutta se on tarina toiseen kertaan!


Praha itsessään ei ollut ehkä mun mieleen mikään maailman upein kuvauskohde, ainakaan joulukuussa, mutta koko kaupunki oli selkeästi todella koiraystävällinen ja sydämellinen paikka. Ympäri kaupunkia oli isoja upeita puistoja ja koiria pystyi pitämään huoletta irti, mikä teki kaikista kuvauksista todella rentoja. Ihmiset suhtautuivat koiriin ja niiden touhuihin ihanan positiiviesti ja koirat selkeästi kuuluivat ihmisten elämään ja kaupungin kuvaan.


Bella

Luonto ja kasvillisuus puistoissa oli melko erilaista kuin suomessa, siksi ulkomaanreissut innostaakin mua kovasti. Tykkään nähdä ja kokea uusia asioita. Kaupunkilomat ja kaupungilla pyöriminen turistikoheissa ei selvästikkään ole mun juttu, tutustuin reissuillani lähinnä Prahan upeisiin puistoihin. Kaupunkia näin enimmäkseen siirtymisissä. Vaikka täytyy myöntää että pienet syrjäisemmät kadut oli myös aika kuvauksellisia.


Suunnistaminen oikeille kuvauspaikoille oli aika mielenkiintoista. Eksyin varmaan useammin, kuin löysin perille. Raitiovaunulla ja metrolla pääsi kuitenkin kaikkiin kaukaisempiinkin kuvauskohteisiin. Parasta oli kuitenkin se, että google maps toimi (eikä sen käyttö maksanut miljoonia). Ilman sitä olisin ollut aika paljon enemmän hukassa. Ja kuten aikaisemmin mainitsinkin, etsiessä, eksyessä ja kulkiessa sitä tutustuu parhaiten uusiin paikkoihin!


Lokakuussa Prahassa oli kuitenkin vielä ihan kaunista ruskaa ja aurinkoisia päiviä. Olin tällä reissullani vain pari päivää, ulkona pärjäsi hupparilla. Syksy ei tuntunut keski-euroopassa niin todelliselta kuin täällä Suomessa. Siksi sinne onkin kiva lähteä kuvaureissuille halpaan matkustusaikaan.


Tsekeissä isoin ongelma kuvausten järjestämisessä oli kielimuuri. Ne koiran omistajat, jotka olivat paikallisia Tsekkiläisiä, puhuivat melko huonoa englantia, enkä tiedä ymmärsikö he puoliakaan kuvauksesta, mun jutuista ja kuvien tilaamisesta. Noh, ainakin he vaikuttivat olevan tyytyväisiä kuviin, se on pääasia! Kuvaukset oli mulle kaikesta huolimatta upeita kokemuksia, koirat yhdistävät ja tekevät hankalistakin sosiaalisista tilanteista helppoja. Ei ihme, että koirat ovat mukana terapiakäytössä.


Seuraavalla reissulla joulukuussa asiakkaikseni tarttuikin sitten lähinnä vain muualta muuttaneiden koiria. Kielimuuria ei ollut, kun pystyimme toimimaan englanniksi. Tämä ei ollut mitenkään suunniteltu juttu, niin vain kävi. Tutustuin tosi upeisiin ihmisiin ja koiriin, ja olen tältäkin reissulta saanut uusia kavereitakin!


Arlo. Joulukuussakin on vihreää.
Arlo, bortsun ja aussien sekoitus!

Koirakuvaus on muutenkin ihan mahtava tapa tutustua eri maihin ja kaupunkeihin. Paikalliset kuvausasiakkaat osaavat viedä paikkoihin, missä ei tulisi muuten käytyä. Samalla kuulee kulttuurista ja elämästä kaupungissa. Asiakkaani ovat vinkanneet mulle parhaat ravintolat ja näkemisen arvoiset jutut sekä olen tietty päässyt sukeltamaan mua eniten kiinnostavimpaan kulttuuriin, eli koirakulttuuriin!


Yleensä järjestän kuvaukset eri maissa jonkun kolmannen osapuolen kautta. Kun asuin Lontoossa, ystävystyin sielä useisiin ihmisiin eri maista. Moni heistä on palannut jo kotimaahansa kuten minäkin, mutta yhteys joihinkin on silti säilynyt. Pystyn näiltä ihmisiltä pyytämään apua kuvausten järjestämiseen. Vaihtoehtoisesti otan suoraan yhteyttä johonkin paikalliseen toimijaan. Some toimii myös eriomaisesti tälläisessä ja olen sitäkin kautta päässyt kuvaamaan joitakin koiria.

Tutustuminen koiraihmisiin Prahassa vei mut myöhemmin myös sinne Saksaan.


Aston Unkarin vizla
Koirat saivat juosta ihan ilman hihnaa ympäri puistoa

Parasta Prahassa ja siellä kuvaamisessa oli se, että koirat ja heidän omistajansa tuntui tosi tervetulleilta joka paikkaan. Positiivinen ilmapiiri näkyi ja tuntui. Eniten mua ilahdutti se, ettei missään puistoissa ollut koirakielto -kylttejä, eikä pahemmin muuallakaan. Mä koirarakkaana ihmisenä toivoisin, että koirat olisi tervetulleita ihan normaaleihin paikkoihin, kuten uimarannoille täälä kotimaassakin. Moni kauppa ja liike onkin huomioinut koirat nykyisin tosi kivasti.


Tiesin jo etukäteen, että tsekit on niin sanotusti "iso koiramaa" - mutta sen todellisuus kyllä ilahdutti! Olgan (eli mun koiran) molemmat vanhemmat on myös tsekkituonteja, joten senkin takia oli hauska päästä siellä käymään.


Seuraava reissuni tulee luultavasti olemaan Englantiin, jonne pääsemisestä olen unelmoinut jo muutaman vuoden. Kävin Englannissa kuvausreissulla heti suomeen palattuani vuonna 2015, mutta siitäkin on jo vierähtänyt tovi. Toivottavasti maailma olisi pian auki ja pääsisin taas tapaamaan maailman koiria!

Tutustuin Rubyn omistajaan, Californialaiseen Marinaan, ja kävimme kahvilla kuvauksen jälkeen.
Ryby odotti omaa herkkuaan.
Nuori aussiepoika Louie

























0 katselukertaa
IDA photos 
Tampere, Finland
Tietosuoja ja rekisteriseloste
+358 44  975 1447                       
info@idaphotos.com

 © IDA photos 2017