Tapaan satoja koiria vuoden aikana ja kuvaan yhtä monia. Olen joka kerta otettu tapaamisesta ja toivoisin aina saavani tavata samat koirat vielä uudestaan ja vielä toisenkin kerran uudestaan.
Muistan aika hyvin jokaisen kohtaamisen ja jotten unohtaisi, päätin alkaa kirjaamaan niitä nyt ylös.
Kirjoitan siis omia kokemuksiani koirakuvauksista. En tiedä kuinka usein ja millä intensiteetillä, sillä mä olen aika impulsiivinen ihminen ja teen paljon asioita hetken mielijohteesta. Tämä ei tosin ole täysin hetken mielijohde, kirjoittaminen on ihan aina kihelmöinyt jossain takaraivossa. Siitä kielii myös muutama kymmenen luonnosta täällä blogissani (julkaisematonta tietysti). En kuitenkaan ole löytänyt itelleni kiinnostavaa suuntaa lähestyä mun omaa ammattia ja harrastusta. Tiedättehän, kun oma elämä ei vaikuta niin kauhean mielenkiintoiselta. Siksipä päätinkin kääntyä katsomaan sitä toisten, eli mun mallieni kautta.
Lasken tämän koko blogin pitämisen siis oman kiinostukseni varaan, enkä osaa sanoa vielä tässä vaiheessa kuinka paljon ja usein tulen kirjottamaan. Aika sen näyttää. Vielä jonain päivänä julkaisen kuvapainotteisen kirjan joka kantaa nimeä "All the dogs I love": Tämä olkoon siis ensi askeleita myös siihen suuntaan.
Nyt jatketaan asiaan ja otan aiheeksi kaksikon nimeltään Miäs ja Ukko.
Kuvasin omaa projektiani; Suomalaiset koirarodut. Elettiin jotain marras-joulukuun vaihdetta vuonna 2016 ja olin kerrankin ajoissa, ajattelin. Halusin, että kun vuonna 2017 Suomi täyttää 100-vuotta, mulla on about 100 upeaa suomalaista koiraa kuvattuna. No ei ollut, mutta siitä sitten myöhemmin lisää.
Miäs ja Ukko kuvattiin heidän omistajiensa luona, jossain aikas kaukana (Punkalaitumella). Ukko oli ihan pikkupoika, ja siitä erityisesti kiinnostuin. Mikä nyt on söpömpää kuin pieni ketunpojan näköinen pystäripentu? Sitä en vielä muistaakseni tiennyt, kuinka upea Suomenajokoira Miäs on! Oli vaikea päättää mihin kaiken keskittymisen laittaa. Toisessa kädessä on upea jäntevä ajokoira ja toisessa pieni vesseli pystäri.
Tässä kohtaa on ehkä hyvä mainita, että luonto oli ihan uskomaton. Kuin instagramin "I wish I was in finland" -kuvafeedistä, eli siis ihan epätodellisen kaunista. Kaikki oli kuin mustavalkoelokuvasta, kuura peitti kaiken. Ukko, pikku pystäri, näytti aivan kultahipulta mustavalkoista metsää vasten . Miäs loisti mustapunaisissa ääriviivoissaan kuin metsän kuningas.
Miähen ja Ukon lisäksi laumasta löytyi muitakin malleja. Tapasin silloin 22-vuotiaan Fellu-ponin, mäyräkoirat Jäpän ja Muffin sekä sekarotuisen Nemon.
Edittipuoli oli jo tuolloin 2016 vuonnakin ihan selkeä. Tiesin millaisia kuvista tulisi jälkikäteen ja etenkin tuolloin editointi oli rakkain vaihe koko valokuvaamisessa. Kun kuvaan, näen kuvan editoituna mielessäni. Editointi antaa mahdollisuuden korostaa huomaamatonta ja tuo parhaat puolet niin miljööstä kuin mallistakin esille.
Sittemmin nämä kuvat ovat aiheuttaneet kiinnostusta yritysten markkinointikäytössä. Editoin tammikuussa 2020 nämä kuvat uudelleen. jolloin Miäs sai käyttövalion tittelin. Yksi kuvista pääsi sen kunniaksi tauluksi seinälle.
Metsästyskoirat on ollu mulle aina suuri ihailun kohde, Joten kuvaus jo senkin takia jäi isosti mieleen. Nykyään Suomen pystykorva on ehdottomasti mun yksi lempirotu. Tämän kuvauksen jälkeen en ole kuvannut muita Suomenpystykorvia, mutta ajokoiria kylläkin. Heti tulee mieleen kolme komeaa Outa, Iita ja Simo.
Tämä olkoon siis ensimmäinen blogini postaus ja tarina kuvauksista.
Mulla on hiukan paineita näiden kirjoitusten julkaisusta, koska viimeiset kokemukset oman tekstin julkaisuista on varmaan vuodelta 2012, jolloin elettiin hevostalli.netin kulta-aikaa ja sain lähinnä tosi ikävää palautetta kirjoitustaidoistani ja -tyylistäni. Odotan innolla palautettanne, mutta olkaa armollisia!
Kivaa uutta viikkoa!